Pyöräkuume

Oisko se ollut v.2009, kun mies ilmoitti että aikoo hankkia maantiepyörän. Ensimmäinen reaktio oli että mitäh, ehkä tylsin laji ikinä, miten kukaan voi kiinnostua pyöräilystä?! Seuraavaksi huomasin katsovani Eurosportilta Tour de Francea. Vähitellen Peter Selinin selostus alkoi kuulostaa kummallisen rauhoittavalta ja kotoisalta ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää mikä on peloton ja pääjoukko, mutta pyöräily on silti ollut aina miehen juttu, minä vain sivustaseuraaja omine harrastuksineni.

Mallorca

Pääsin kokeilemaan maantiepyörää ensimmäistä kertaa tänä vuonna maaliskuussa Mallorcalla. Talviloman sijanti ei ollut sattumalta yksi pyöräilyn off seasonin suosituimmista kohteista Euroopassa. Mies lensi sinne viikkoa aiemmin ja me tytsyn kanssa perästä. Pohjoisrannikon rantabulevardi oli täynnä pyörävuokraamoja ja pyöräilijöitä, ja niin minäkin innostuin kokeilemaan maantiepyöräilyä. Onneksi lukkopolkimet oli ennestään tutut. Tein pari muutaman tunnin lenkkiä kahtena eri päivänä BMC:n superkevyellä hiilarilla. Tunsin oloni villiksi ja vapaaksi kun päästelin kuuttakymppiä alamäessä autojen seassa. Lujempaakin olisi mennyt, mutta nössöilin. Pääsin ehkä liian hyvän makuun heti alkutaipaleella, nyt nimittäin pelkkä ajatuskin alumiinirunkoisesta pyörästä tuntuu jotenkin, noh, raskaalta.

Cannondale

Käly hommasi viikonloppuna superhienon Cannondalen eli ”Kännärin” cyclocrossin, ja se ei varsinaisesti tätä pyöräkuumetta helpottanut. En ole saanut ilmottauduttua vielä Helsinki City Triathlonillekaan, koska en osaa päättää kumpaan sarjaan pitäisi mennä, ei-kilpapyörä vai kilpapyörä. Noh, mullahan ei ole kilpapyörää (lue: cyclocrossia tai maantiepyörää), eli valinnan pitäisi olla sikäli helppo, mutta toivon että taivaasta tipahtaisi joku kiva kilpapyöräksi luokiteltava menopeli siihen mennessä. Periaatteessa runko riittäisi, sillä melkein kaikki muut osat löytyisi miehen ylijäämävarastosta mutta sopivia frameja ei tunnu olevan kaupan. Olin ajatellut hommaavani cyclocrossin ja ajavani sillä myös työmatkoja, mutta nyt on alkanut ajatus maantiepyörästä houkuttaa enemmän. Haluan ehkä kuitenkin jykevän maantiejyrän, jolla on hyvä pistellä pitkiä suoria. Työmatkat voin ajaa nykyisellä, eli Specializedin maastopyörälläkin. Cyclocross olisi siihen varmaan kätevämpi ja nopeampi, mutta ei Spessussa mitään vikaa ole, varsinkaan jos jaksaisi vaihtaa hyvät slicksit alle. Ajatuksena on myös ajaa maastossa, tai no ainakin poluilla, jossain vaiheessa kun siihen on aikaa.

SpessuMyös koko mietityttää. Ajoin maaliskuussa Mallorcalla kahdella eri kokoisella BMC:n maantiehiilarilla, 51 ja 54 senttisillä. Isompi tuntui paremmalta. Geometria on kuitenkin aika erilainen cyclocrossissa ja maantiepyörässä, eli todennäköisesti pienempi runko toimisi kaupungissa paremmin. Siis jopa 48cm, mitä kokeilin tänään. Kauhean pieneltä se tuntui, vaikka satulaa ja stemmiä saakin säädettyä sopivammaksi. Pituutta mulla on kuitenkin 173cm. Pyörä pitäisi saada alle, jotta pääsisi nauttimaan Suomen kauniin mutta lyhyen kesän upeista maisemista, mutta nähtäväksi jää kumpi pyörä tulee ensin eteen. Jos sulla on sopiva frame pyörimässä nurkissa, niin saa tarjota!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s