Helsinki City Triathlon 24.8.

Nyt on sitten kokeiltu triathlonia! Homma oli ohi niin nopeasti että hädin tuskin ehdin tajuta mitä tapahtui, mutta kerrataanpa vielä.

Kävin hoitamassa ilmottautumiset jo edellisenä päivänä, ja kisainfotkin kävin kuuntelemassa jo sunnuntaina päivällä samalla kun tsekkasin mestat, vaihtopaikat ja reitit. Oma lähtö, eli Naiset kilpapyörä (yli 50min) starttasi vasta puoli kuusi illalla. Onnistuin nukkumaan koko viikon hyvin, eikä pitkin viikkoa varoitellut tauti päässyt iskemään. Lähtökohdat oli siis hyvät, ei mitään kummempaa hämminkiä. Mutta nyt kisarapskaan!

Saavun Stadikalle neljän pintaan perheen kanssa ja lähden tekemään omaa kevyttä lämmittelyä lähiympäristöön. Outoa lämmitellä yksin, yleensä siinä on pyörimässä toistakymmentä trikoohousuista ympärillä ja joku kertomassa mitä tehdään. Lämmitän erityisen hyvin nilkat, jotta välttyisin uudelta venähdykseltä. Siitä sitten pyörätarkastukseen, jossa tsekataan lähinnä jarrut, juoksupussi kärryyn ja pyörä parkkiin. Kengät, kypärä ja kilpailunumero valmiiksi siepattavaksi päälle. Kamat päälle pukkarissa ja verryttely hyppyaltaassa. Tuntuma veteen on hyvä ja mieli suht rauhallinen. Takaisin pukuhuoneeseen nimenhuutoon. Perhosia vatsassa. Aika monta kättä nousee, kun kysytään kuka on ensimmäisellä triathlonillaan, se rauhoittaa mieltä.

Uinti_meno HCT_Uinti_startti

Klo 17.36 Startti

Kävelen numerojonossa muiden sinilakkisten kanssa altaan reunalle. Joko saa mennä veteen, palelee. Minuutti aikaa, altaaseen mars. Onko lasit hyvin? Kaakelista kiinni. Äänimerkki ja eikun menoksi! Lähden uimaan aika kovaa vauhtia ja ajattelen että hyvinhän tämä menee. Ensimmäisellä kääntöpaikalla tajuan olevani todella hengästynyt ja vauhti hidastuu. Pari vetoa sammakkoa ja uusi yritys. Hengästyminen pahenee ja tajuan porskuttavani jaloilla aivan liian tiuhaan tahtiin. Koitan miettiä liukua, vartalonkääntöä, potkua ja unohdan hengittää. Hengästyminen pahenee edelleen, vedän vettä henkeen ja ihmisiä menee ohi molemmilta puolilta. Voi helvetti, ei tästä tule mitään. Miten jaksan uida koko matkan?

HCT_Uinti

Yritän rauhoittua. Toinen kierros on tuskaa. Pakko vaihtaa välillä sammakkoon ja taitaa pari koiraakin tulla väliin. Nyt kun pääsen tuonne portaille niin enää yksi kierros. Ei hätää. Ensimmäiset nousee jo altaasta kun lähden viimeiselle kierrokselle. Kääntöpaikka ja kohti portaita.Vedän sisulla vaparia niin kauan että näen portaat veden alta. Hoipertelen ylös altaasta ja mietin mitä ihmettä just tapahtui. Muistan ottaa lasit päästä heti niin kuin käskettiin. Olen jossain kummallisessa kuplassa, jossa ei ole ääntä eikä muita ihmisiä. Huimaa, ja ajattelen että mitähän pyörällä ajosta tulee.

Uinti 7:38, keskivauhti 2:33/100m, sijoitus 30/34

Missä mun pyörä? Pyörien paikkoja ei ollut numeroitu, enkä katsonut tarkkaan mihin kohtaan Bianchini laitoin. Meninkö jo ohi? Ei kun tuossa se on. Pyyhkeellä enimmät märät pois, sukat ja kengät jalkaan, paita päälle, lasit päähän ja vielä pyöräilyhanskatkin jos sattuu rypemään. Kilpailunumeroon sujahdus ja menoksi! Huimaus loppuu kun juoksen viivalle pyörän kanssa ja ajamaan. Mikähän vaihde sattuu olemaan päällä? Ihan sopiva alamäkeen. Nyt poljetaan!

Vaihto T1 3:42

HCT_Pyörä

Eka tiukka mutka on vähän epäselvästi merkattu ja joudun huutamaan ”ai tuonneko?”. Hesarin ylämäki on ihan iisipiisi ja laskettelen alas polkien niin paljon kuin lähtee. Pari mutkaa lisää kun lähestytään olympiastadionia. Ohittelen ekalla kierroksella tavallisella pyörällä meneviä ja lopuksi pari kilpapyörääkin. Kilpailuvietti nostaa päätään ja päätän tykittää toisen kierroksen kovempaa. Viimeinen ylämäki ennen vaihtoa hapottaa.

Pyöräily 20:13 (sisältää toisen vaihdon), keskivauhti 29,68km/h, sijoitus 14/34

Oho, onpas tönköt jalat. Juoksen silti vaihtopaikalle. Kenkä lentää kädestä, pitää keskittyä. Lippa päähän, aurinkolasit jäi mut ei haittaa. Jalat alkaa sulaa noin puolen kilometrin jälkeen. Koitan hakea rentoutta askeleeseen mutta tukkoiselta tuntuu. Kierros tuntuu lyhyeltä ja kiihdytän vauhtia. Reitti on koko ajan ylä- tai alamäkeä lukuunottamatta pientä tasaisempaa pätkää Vauhtitiellä. Viimeinen ylämäki, kiristän tahtia ja juoksen maaliin hymy huulessa. Mitali kaulaan (olisin pärjännyt ilmankin) ja se oli siinä.

Juoksu 15:35, keskivauhti 5:12, sijoitus 21/34

HCT_Juoksu

Loppuaika 47:07 (eli alle 50min jes) ja sijoitus omassa sarjassa 21/34

Mikä fiilis jäi ensimmäisestä kisasta? Pöllähtänyt. Uinti oli karmeaa. Ei tullut kuitenkaan paniikkia, mikä on positiivista. Tavallaan uinti oli lajeista paras kokemus, koska olin syvällä epämukavuusalueella ja selvisin silti. Enkä ollut edes viimeinen! Luulin olevani vaihdossa nopea, mutta yllättävän paljon sain siihen aikaa tuhrautumaan. Näillä lyhyillä matkoilla sakko tulee heti, kun vaihto vie ison osan kokonaisajasta.

Pyöräily oli rentoa ja selkeästi vahvin laji. Juoksu olisi kulkenut aika pienellä treenauksella paljon paremmin. Pian alkavat uintitekniikka- ja juoksutekniikkakurssit tulevat siis tarpeeseen. Helsinki City Triathlonin järjestelyt toimivat moitteettomasti ja kisäpöhinästä tulee aina hyvä fiilis. Voisin osallistua ensi vuonnakin mutta kaveri olis kiva! Joku jota vastaan kisata ja ketä tsempata. Seuraavaksi aion kuitenkin kokeilla vähän pitempää matkaa niin ehtii nauttia enemmän, ja pelata myös sitä mentaalista peliä itsensä kanssa.

Flunssa iski heti kisaa seuraavana päivänä, mutta heti kun se on selätetty, alkaa uudet kuviot!

 

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Helsinki City Triathlon 24.8.”

  1. Mahtavaa, onnea! Hyvä homma kokeilla uutta juttua just tälleen syksyllä, niin se jää sopivasti muhimaan keräämään momenttia talveksi ja talven treeneissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s