Ja valkeus tuli

Se tuli sittenkin! Lumi! Ja samalla alkoi loma, mitä onkin odotettu. Yleensä olen ollut joulun aikaan stressaantunut ja väsyneen ärsyyntynyt kaikesta hössötyksestä, mutta tällä kertaa olen jostain syystä onnistunut ottamaan iisisti kaikkien jouluvalmisteluiden suhteen.

Nyt kun aivot on saaneet vähän lepäillä, triathlon on taas alkanut pyöriä mielessä. Mikä on tavallaan ihan hyvä juttu ottaen huomioon, että pitäisi selvitä siitä Joroisten puolikkaasta ensi kesänä. Triathlon-treenit on jääneet täysin derbyn ja perusarjen jalkoihin syksyn aikana. Joitakin lenkkejä olen juossut, mutta siinäpä se.

Olen ihminen, joka nauttii tietynlaisesta kaaoksesta. Pystyisin olemaan halutessani todella järjestelmällinen ja käytännöllinen, mutta asioiden liika suunnittelu ahdistaa. Niinpä jätän usein hommat tarkoituksella viime tinkaan, jotta pääsen testaamaan selviänkö tehtävistä nopeasti paineen alla. Tavallaan siis kilpailen itseni kanssa joka tilanteessa. Koska olen myöskin aika perfektionismiin taipuvainen luonne, en pysty tekemään asioita vähän sinne päin. Pitää tehdä hyvin. Ja tarkasti. Mahtava combo, täytyy myöntää. Joskus toivon että olisin suurpiirteinen taivaanrannanmaalari.

Tällaiset toimintatavat ei taida oikein toimia kestävyysurheilussa. En ole laiska treenaamaan, mutta ohjattua liikuntaa koko elämäni ajan harrastettuani hieman laiska suunnittelemaan omia treenejä. Etenkään kun se liiallinen suunnittelu ei sovi minulle. Jos suunnitelmat tehdään, niiden pitää olla perusteelliset ja mahdollisimman tehokkaat. Sellaisten suunnitelmien tekeminen vie aika paljon aikaa, ja sitä ei yleensä ole. Paitsi nyt lomalla.

Taidan tehdä itselleni jo etukäteisuudenvuodenlupauksen, että pistän oikein kalenteriin muutamia lenkkejä, aamu-uinteja ja ehkä spinningiäkin, ja koitan selvitä niistä kunnialla derbytreenien ja arjen pyörittämisen rinnalla. Hiihtämäänkin varmaan pääsee kohta, jos lumi pysyy maassa!

Loppuun vielä kuva eiliseltä. Joulukuun ihmeellinen valo ystäväni kesämökillä. Nyt tämäkin lampi on saanut valkoisen vaipan. Näin vuoden pimeimpänä päivänä on hyvä muistaa, että kohta se aurinko paistaa taas. Ei pelkästään risukasoihin, vaan ihan joka paikkaan.

Lampi

Mainokset

Published by: anniinao

Ulkoilmaliikkuja, joka tarvii säännöllisesti annoksen endorfiinia ja adrenaliinia. Viihtyy mukavuusalueen ulkopuolella (tai ainakin reunalla), ja kokeilee uusia lajeja ennakkoluulottomasti. Ethän käytä kuviani ilman lupaa, kiitos. Ota yhteyttä: liikunsiisolen ( ) gmail.com

Kategoriat Fiilistely2 kommenttia

2 kommenttia artikkeliin ”Ja valkeus tuli”

  1. Lumi. Oi että. Narskuttelin sitä tänään aamulla töihin kävellessä jalkojeni alla oikein kunnolla. Koko matkalta kävelytietä ei ollut aurattu, joten sehän oli loistava syy potkia ja ihastella lunta kävellessään. Hymyilytti, vaikka vielä tänään pitikin tulla töihin. Nastalenkkarit ja gaiterssit odottavat eteisessä, että pääsen lumihullun koirani kanssa nauttimaan iltalenkistä 🙂 Koira onkin loistava tekosyy myös itselle ryömiä hangessa.

  2. Pitkän ja mustan kauden jälkeen lumen tuoma valoisuus tuntuu kyllä ihmeelliseltä! Huuli pyöreänä tuijottelen ulos edelleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s