Uinnista ja sen opettelusta

Aina kun tulee puhe uinnista, kuulen samantyyppisiä kommentteja.

Oon tosi huono uimaan. Inhoan laittaa päätä veden alle. En tykkää uimahalleista. 

Tai

Se pyöräily ja juoksu menis, mutta en osaa kovin hyvin uida.

Samansuuntaisia ajatuksia on liikkunut omassakin päässä. Muistan, kun törmäsin joskus ensimmäistä kertaa triathloniin, ja ensimmäisiä ajatuksia oli ”Ai niin siinä pitää uidakin. Enhän mä osaa. Avovedessä vielä, hyi!”

Viime kesänä päätin, että opettelen. Jos kaikki muutkin oppii, opin minäkin. Värväsin uintitaitoisen tutun opettamaan minulle vapaauinnin perusteita. Tiesin etukäteen, että kädet siinä jotenkin huitoo, enkä tiennyt yhtään miten hengityksen pitäisi sujua, tai miten jalat potkii. Ensin laitettiin pää veden alle seisoma-asennossa. Kauhea paniikki. Hukun! …niin kuin nyt voisi hukkua seisaaltaan uima-altaassa, jossa on vettä vyötäröön asti ja jalat pohjassa. Joku alkukantainen vietti otti vallan ja alkoi ahdistaa. Vedin heti vettä nenän täyteen ja epätoivo valtasi minut. Entä jos en koskaan opikaan vapaa-uintia? Kaikki ei opi, eihän?

Kuusijärvi_14
Kuusijärvellä viime kesänä, eka kerta märkkärillä

Vapaa-uinnissa eli kroolissa on melko monta asiaa, mitä pitää tehdä yhtäaikaa.

Potkia rennosti lantiosta lähtevillä potkuilla, nostaa kädet kyynärpää edellä sormet rentoina, mutta muistaa liu’uttaa niitä veden alla eteenpäin kyljestä asti ennen kuin vie taakse. Sopivassa vuororytmissä toisen käden kanssa, mutta ei liian robottimaisesti. Vetää käsi taakse veden alla sormet hieman harallaan, mutta kuitenkin niin että vedestä saa otteen. Kääntää koko vartaloa niin kuin olisi lihavartaassa, mutta ei liian paljon, eikä liian vähän. Pitää pää ja niska suorassa ja rentona. Hengittää sisään mutta muistaa puhaltaa ulos veden alla sekä nenän että suun kautta, jotta keuhkoissa on tilaa uudelle hapelle. Tottua siihen, että vettä on nenässä ja suussa mutta ei hengittää sitä keuhkoihin.

Kauhean monta asiaa!

Meni monta uintikertaa räpköidessä epätoivoisesti. Noin viisi vetoa oli maksimi mihin pystyin, sitten loppui happi tai vedin vettä nenään ja oli pakko lopettaa. Aina joku osa meni pieleen ja tekniikka hajosi. Sitten menin kaverin kanssa maauimalaan, ja opin, että asioita voi tehdä osissa. Kun sain pullarin jalkojen väliin, yhtäkkiä käsivedot ja hengitys alkoi sujua niin, että sain uitua ensimmäisen kerran 25m päästä päähän. Oli aika voittaja olo. Kyllä tää tästä, ajattelin.

Peukku
Märskyssä vaparikurssilla syyskuussa

Syksyllä menin vapaauinnin alkeet -kurssille, jonne olisi ollut järkevä jo kesällä, mutta se ei siihen vuodenaikaan onnistunut. Kurssi oli loistava. (Jos joku suunnittelee Helsingissä Urheiluhallien uintikursseille osallistumista, niin vahva suositus Sari Laakko -nimiselle opettajattarelle. Todella selkeä, looginen, mukava ja kannustava opettaja.) Siinä vaiheessa perusteet alkoi olla jo ihan hyvin hallussa, mutta sain hiottua yksityiskohtia sekä kokeiltua paljon erilaisia uintidrillejä.

Uinnissa, niin kuin missä tahansa lajissa, tärkeää on toisto. Opettele yksi asia kerrallaan. Yhdistä vähitellen. Jos ei toimi, karsi ylimääräiset. Pidä taukoa. Aivot on siitä jännä elin, että se työstää uusia asioita vaikket tekisi niitä. Tähän mennessä jokainen kerta altaassa on tuntunut erilaiselta: aina joku pikku juttu sujuu paremmin kuin edellisellä kerralla. Älä koskaan aliarvioi lihasmuistin voimaa! Muistelen kuulleeni, että uusi asia pitää tehdä n. 10 000 kertaa, ennen kuin siitä tulee sujuvaa. Toistoa, toistoa. Toistoa!

uimalasit

Uintitaidoista voi olla myös hyötyä tavallisessa elämässä. Esimerkiksi Estonian upotessa pari virolaista triathlonistia pelastui, koska pystyi uimaan nopeasti pelastuslautoille. Eikä sen tarvitse olla ruotsinlaiva, pienemmissäkin vesionnettomuuksissa voi pelastaa oman, tai jonkun muun hengen. Pelkästään se, että on tottunut olemaan vedessä, voi auttaa toimimaan yllättävissä tilanteissa ja vähentää paniikkia. Uinti on myös nivelystävällistä, ja vesi hieroo mukavasti kipeitä lihaksia paineellaan.

Eräänä iltana tehdessäni uintitreeniä tällä viikolla, uinti tuntui ensimmäistä kertaa vaivattomalta. Tunsin oikeasti liukuvani vedessä, ja tein sen rennosti ja sen kummemmin tekniikkaa ajattelematta. Se oli hieno tunne, ja palkinto tähän mennessä kloorissa lillutuista tunneista. Jos siis olet harkinnut uintitaitojen kohentamista, tee se nyt! Älä odota kolmeakymmentä vuotta niin kuin eräät.

Niin, ja siihen uimahalleihin kohdistuvaan bakteerikammoon auttaa muuten omat sandaalit. Sen jälkeen kun muistin ottaa omat mukaan, ei kaakelien välit ole haitanneet eikä ahdistaneet.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Uinnista ja sen opettelusta”

  1. Huippua että uinti alkaa sujua! Olen itsekin käynyt tuon Sarin kurssilla ja ollut hirveän tyytyväinen hänen opetukseensa. Krooli sujuu jo melko hyvin, mutta pelkään edelleen avovesiuintia jostain järjettömästä syystä. Kammottaa ajatus uida kauas rannasta. Pitää siis treenata paitsi tekniikkaa, myös mieltä, jotta selviäisin tulevan kesän koitoksista 😉 ps. Vahva suositus multa myös Urheiluhallien yksityisvalmentaja Sebastian Dannbergille. Olen käynyt yhdellä tunnilla ja sain jo siitä tosi paljon apua. Valmennukseen kuuluu mm. uinnin videokuvaus!

    1. Sattuipas somasti, olin nimittäin Sebastianin yksityistunnilla viime torstaina! Tarkoitus olis kirjoittaa siitä heti kun ehdin, nimittäin tajusin että ei se uinti nyt oikeastaan sujukaan kovin hyvin 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s