Viikko Mallorcalla

Niin koitti lauantai neljäs huhtikuuta, jolloin perheen pienimmäinen sai repäistyä yli kolme kuukautta kestäneestä aamukammasta viimeisen piikin ja päästiin vihdoin lomailemaan. Viimeinen viikko ennen lomaa oli kiirettä niin töissä kuin kotona, ja loma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Päästiin hotellille vasta lauantai-iltana, eli mentiin suoraan illallisen kautta nukkumaan.

Aamun valjetessa haettiin mullekin pyörä viereisestä BMC Rad Salonista. Alcudiassa Platja de Murolla sijaitseva hotelli Viva Blue vilisi urheilullisia saksalaisia, niin että eräs suomalainen kuntoilija saattoi tuntea olonsa paikoin jopa epäurheilulliseksi! Joka toisella luki paidassa tai repussa Ironman, ja parvekkeet oli täynnä kuivuvia märkäpukuja. Eikä ihme, hotelli tarjosi loistavat puitteet sekä triathlontreenaukseen. Pyörille oli oma valtava varastonsa, josta löytyi lukollisten pyörätelineiden lisäksi pyöränpesupaikka, erilaisia pumppuja, vesipullojen täyttöpiste ja tietysti pieni kauppa, mistä saattoi ostaa kaikkea mahdollista. Uintitreenaukseen oli 25m treeniallas, jossa oli kuusi rataa. Varaus piti tehdä respan kautta, ja aamuisin ja iltapäivisin siellä kävi kova kuhina.

treeniallas varasto

Ruokapuoli toimi myös. Meillä oli puolihoito, eli aamupala ja illallinen syötiin hotellissa. Aamupalalla oli myös pyöräilijöille pakattuna pieniä eväitä, kuten taatelikuutioita, ja pieniä banaaneja ja sämpylöitä. Illallisbuffassa oli tarjolla monenlaista ja kaikenlaisiin makuihin ja ruokavalioihin, ja joka päivä eri safkat. Voin vain kuvitella, mitä määriä ruokaa urheilijoiden täyttämässä hotellissa yhdessä päivässä menee!

Ekalle lenkille sunnuntaiaamuna minut vei miehen pyöräilytuttu Anne, ja ajettiin helppo pk-lenkki kivoja pikkuteitä ja vähän isompiakin pitkin. Kroppa oli vähän shokissa edellisen päivän istumisista, ja alkoi lämmetä jossain 40km kohdalla ja tajuta, että mistä tässä pyöräilyhommassa olikaan kyse. Anne opetti mulle myös peesausta, mitä en ole juurikaan tehnyt, ja ehkä se jossain vaiheessa sujuikin vähän rennommin. Lenkistä tulikin pisin, mitä olin siihen mennessä maantiepyörällä koskaan ajanut, 87km.

Anne_kartta

Heti ekana iltana kurkussa oli alkanut tuntua outoa karheutta, ja ajattelin että hetikö iskee flunssa päälle kun lomalla vähän rentoutuu. Olo ei ollut muuten kipeä, joten lähdin maanantaina iltapäivästä itsekseni rullailemaan, tai siis taistelemaan hurjaan vastatuuleen. Kävin samalla kukkulalla kuin vuosi sitten, eli Formentoriin vievän tien näköalapaikalla.

leijat
Leijasurffaukseen kelit oli otolliset, kuva Pollencasta.

Tuuli oli jäätävä, mutta tällä kertaa en tuntenut kuolevani mäessä tuulesta huolimatta, toisin kuin viime vuonna. Ehkä jotain ruista on reisiin kertynyt! Suunnitelmana oli lähteä vielä Formentorin majakalle, mutta tuuli nappasi ylhäällä pyörään niin ikävästi kiinni, että päätin jättää sen reissun tekemättä. Ihan hyvä päätös näin jälkikäteen ajateltuna, ei ollut nimittäin tuulitakkia mukana, mitä olisi voinut tulla alamäissä ikävä.

Formentor
Liivi ja lasit vinossa, mutta ei se niin justiinsa.

Tiistai päätettiin viettää vapaapäivää, ja käytiin tutustumassa Palmaan koko porukalla. Meidän perheen lisäksi mukana oli siis miehen vanhemmat. Päivä jäi loman ainoaksi treenittömäksi lomapäiväksi. Ihan kiva kaupunki, mutta kyllä pohjois-koillisranta on ehdottomasti pyöräilijöille parempi paikka.

Keskiviikkona heräsin tukkoisena, mutta koska olo oli muuten suht ok, lähdettiin miehen kanssa yhteislenkille kun siihen oli kerrankin mahdollisuus. Kierreltiin pitkin pikkukyliä mun pk-vauhdilla (keskisyke 141), miehen keskisykkeen ollessa 106. Sattuneesta syystä se olikin sitten viimeinen yhteislenkki tällä reissulla, hehe. Päästiin vetämään kunnon kärrypolkuakin, joka muuttui polvenkorkuiseksi heinikoksi loppupäästä, kun päätettiin oikaista erästä camia isommalle tielle. Yllättävän ketterästi maantiepyörä kulkee maastossakin, ja kumitkin säilyi ehjinä. Hotellille päästessä kävin vielä tiristämässä muutamat extrakilsat ja sain ihka ensimmäisen satasen lenkin plakkariin!

offroad
Tämä oli vasta alkua, kivet suureni ja heinikko tiheni!

sata

Torstaina annoin jaloille pyöräilyn suhteen armoa, ja kävin fiilistelemässä takareiden tilannetta kävely-juoksulenkille. Outoja kireyksiä siellä edelleen tuntui, eikä yhtäkkiä kasvaneet pyöräilymäärät varsinaisesti parantaneet tilannetta. Päätin siis jatkaa juoksutaukoa ja pyöräillä sen verran kuin selkä ja jalat kestää. Jalat olis kyllä jaksaneet veivata vaikka kuinka, mutta välilevyongelmat rajoittaa ikävästi elämää. Juoksun jälkeen kävin tekemässä lyhyen uintitreenin hotellilla.

Perjantaina lähdin taas yksin vähän pitemmälle lenkille pyörien lähiseudun pikkukylissä. Pieni kriisi meinasi syntyä, kun olin suunnitellut lounastavani Llubissa, missä olikin kaikki paikat kiinni siestan juuri alettua. Vähän meinas alkaa mieli synkkenemään, mutta ajoin raivokkaasti Santa Margalidaan, missä tiesin kahvilan olean todennäköisesti auki, sillä käytiin siellä sunnuntaina Annen kanssa. Bocadillo kahvilla antoi lisää virtaa, ja jatkoin vielä Petran kautta Artaan vievälle tielle. Siitä tiestä tuli yksi suosikkiteistäni, pitkä suorahko kumpuileva tie, missä oli uusi hyvä asfaltti ja hienot vaihtelevat maisemat.

Kartta
Petrasta ylöspäin nousee kiva pitkä suorahko tie

Ajo_selfieajokuva_taka

Viikonloppuun mennessä alkoi valjeta, että ehkä päällä onkin jonkun sortin allergia eikä mikään flunssa. En silti uskaltanut lähteä vuorille tekemään kovia treenejä, kun en ollut ihan varma ja allerginenkin flunssa vie voimia. Sitä paitsi valmentajalta oli tullut käsky ajaa pk:ta. Koitin googlettaa mille voisin olla allerginen, ja Wikipedia tiesi kertoa, että Espanjassa kukkii tammi-maaliskuussa hopea-akaasia, mille moni suomalainen on allerginen. Eli ehkä se kukki vielä tai joku muu paikallinen rehu.

Mallorca_road

Lauantaina piti tietenkin lähteä vielä fiilistelemään pyörän päälle, ja päätin ajaa Petraan menevän kivan tien toiseen suuntaan. Ilma oli viikon lämpimin ja fiilis katossa, kunnes puolivälissä tietä tien reunassa oli ambulanssi ja poliisiauto, sekä muutama pyöräilijä. Kun käännyin katsomaan, näin että paareilla makasi joku avaruuslakanalla peitettynä. En tiedä mitä oli tapahtunut, mitään autokolariin viittaavaa ei näkynyt ja tie oli suora pätkä rauhallisella alueella. Ehkä joku sairaskohtaus. Loppupätkä tiestä meni pyöräillessä sumuisin silmin ja nieleskellen, sen verran näky säikäytti ja pysäytti.

Sää Mallorcalla oli hieman kylmempi kuin viime vuonna, kun oltiin siellä pari viikoa myöhemmin pääsiäisen sattuessa eri aikaan. Auringossa oli lämmin, mutta tuuli oli kylmä ja ajoin koko viikon tuuliliivissä ja irtohihoissa. Välillä jopa lisäksi Castellin sadetakissa. Eli sellainen Pohjois-Suomen kesä ilmojen puolesta. Loppuviikosta sää alkoi lämmetä ja tämä viikko näyttää sääennusteiden perusteeella olevan jo selvästi lämpimämpi. Muutama viikko myöhemmin olisi ollut mukavampaa, myös lapselle uimisen suhteen.

RoadBikeFestival
Hotellin viereen ilmestyi Road Bike Festival

Pyöräilykilsoja tuli viidellä lenkillä yhteensä 411, ja satulassa vietettyjä tunteja noin 18. Vuoristoon en päässyt tällä kertaa sitä yhtä kukkulan valloitusta lukuunottamatta, mutta ihan hyvä pyöräilykauden aloitus. Päätin, että lomailen kun siltä tuntuu, mutta yllättävän usein teki mieli pyörän selkään.

Loppu_km

Oli kiva, että päästiin yhtä aikaa lenkeille vaikkei yhdessä poljettukaan, jäi enemmän aikaa muuhun lomailuun ja perheen kanssa olemiseen. Treenattiin, syötiin ja nukuttiin paljon. Pyörä toimi, tiet toimi, säät oli hyvät eli ei satanut eli kaikki meni hyvin. Eli aika hyvä loma. Kiitos vielä lapsen isovanhemmille, jotka päästi meidät polkemaan aina kun huvitti!

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Viikko Mallorcalla”

  1. Hienoja kuvia sulla Mallorcalta ja muutenkin kivannäköinen blogi! 🙂 Itsekin olin samoihin aikoihin Mallorcalla pyöräilemässä, mutta vaan tuolla etelässä Peguerassa. Ensimmäistä kertaa olin pyöräilyreissulla (ja Mallorcalla ylipäänsä) ja heti jäin koukkuun! 🙂 Tuo teidän hotelli näytti munkin intresseihin paremmin sopivalta ja Alcudiasta ylipäänsä olen kuullut pelkkää hyvää, taidanpa ensi vuonna suunnata sinne myöskin!

    1. Kiitti! Oltiin nyt toista kertaa pohjoisrannikolla, ja se on kyllä hyvä sijaintinsa puolesta ja muutenkin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s