Käynnissä on kuumeinen pyöränetsintä varastetun maasturin tilalle. Aluksi olin varma, että haluan cyclocrossin. Niitä on suhahdellut ohi, kun olen hinkuttanut 26-tuumaisella Spessulla maastorenkaineen töihin, ja ajattelin että nyt on revanssin paikka! Haaveilin tyylikkäästä yksinkertaisesta cyclocrossista tai käyräsarvisesta kaupunkipyörästä, joka ei näyttäisi kaupunkioloissa niin sporttiselta. Nyt en enää olekaan varma.
Miksi? Koska cyclocross on kuitenkin ominaisuuksiltaan aika lähellä maantiepyörää, joka mulla jo on. Toki tuntuma on eri leveämmillä renkailla ja pystymmällä ajoasennolla, mutta muuten melkein sama peli. Levyjarrut helpottaa pysähtymistä, mikä tekee ajamisesta muiden pyöräilijöiden ja autojen seassa vähemmän stressaavaa kaupunkioloissa, mutta en tiedä haluanko sittenkään ajaa käyräsarvisella työmatkoja. Lyhyiden matkojen ajaminen on mukavampaa leveämmällä tangolla ja pystymmällä ajoasennolla.
Kävin koeajamassa Pelagon Stavangeria, joka miellyttää silmää, mutta tuntui isolta (vaikka oli oikeaa kokoa) ja jouduin kurottamaan jarruille, vaikka penkki oli suht edessä. Lyhyempää stemmiä siihen tuskin kannattaa vaihtaa. Enemmän retkipyörähenkinen, ja vähän liian tyyris mun budjettiin. Tänään menen koeajamaan kuvan Kännäriä, jonka käly hommasi vuosi sitten.
Vähän semmonen kutina, että saatan kuitenkin kallistua 29-tuumaiseen maasturiin. Oli tarkoitus käydä kokeilemassa ihan oikeaa maastopyöräilyä tänä keväänä, mutta en ihan ehtinyt. Voro oli nopeampi. Haluaisin, että työmatkapyörällä olisi muukin funktio, kuin pelkkä työmatka-ajo. Muuten hommaisin jonkun kevyen hybridin. Tehdäänpä lista.
Maastopyörä
- + pysty ajoasento ja suora tanko
- + maastopyöräilyoptio (seikkailukisat ja maastotriathlon)
- + toimii läpi vuoden missä kelissä tahansa
- – hidas kaupunkiajossa (cx:iin verrattuna)
- – sporttisen näköisiä, vetoaa varkaisiin
Cyclocross
- + vauhdikas
- + rospuuttokauden maantiepyörä
- + toimii läpi vuoden lähes missä kelissä tahansa
- – matala ajoasento ja kapea tanko (käyrät)
- – usein rumia omaan makuun
- – ei voi ajaa kunnon maastossa
Listan perusteella näyttäisi siltä, että maastopyörä olisi mulle parempi valinta. Ja kyllähän silläkin nopeasti pääsee, kun hommaa pyörän missä on lukittava keula, laittaa sileät renkaat ja säätää pyörän ajoasennon matalammaksi.
Muutama hyvä maasturi olisi jo kiikarissa, yksi käytettykin. Ei kiinnostaisi pistää hirveästi lisää vakuutusrahojen päälle, eli siinä mielessä käytetty olisi oiva valinta. Mitoitus hämmentää, olen ilmeisesti niin pitkäjalkainen mutta lyhytselkäinen, että taulukoita pitää tulkita vähän eri tavalla. Osasarjat pitää mennä perheen pyöräfanaatikon seulasta läpi, ja itsekin ostan mieluummin laadukasta kerralla. Annetaan cyclocrossille kuitenkin vielä mahdollisuus. Testaillaan ja mietitään.
Jos tulee mieleen joku juttu, mitä en ole osannut ottaa huomioon, sana on vapaa!
LIIKUN, siis olen. 
Kiitos, kun jaoit tämän pohdinnan! Pyörin aivan saman pähkäilyn äärellä. Erotuksena tosin on se, ettei minulla ole vakuutusrahoja, ja minulla on edelleen umpivanha ja painava, mutta kovin rakas maastopyöräni tallessa. Haussa on uusi ystävä työmatkakiituriksi. Cyclocross väijyy vahvimpana mielessä, mutta 27-tuumaiset maasturit keräävät monilta hämmentävän paljon kiitosta. Ensi viikolla menen potkimaan cyclojen renkaita. Saa nähdä millaisen velkataakan kanssa palaan kotiin… 🙂 Mukavaa, jos kirjoittelet lopullisesta päätöksestäsi heti sellaisen tehtyäsi! Viisautta pohdintaan!
Kiitos viisauden toivotuksista, sitä tarvitaan! Olen tainnut jo mielessäni kallistua maasturiin, siihen riitti muutama maastopyöräkuva Instagramissa. Kyllä metsään on päästävä pyöräilemään! Nyt tosin aloin miettimään, onko 27 vai 29 parempi… ehkä kuitenkin isompi, olen pitkähkö ja sillä on varmaan mukavampi ajaa työmatkaa. Kirjoittelen sitten kun saan uuden fillarin hankittua, eli toivottavasti pian!