Soitellen sotaan eli Hollolan maastotriathlon 12.7. 2015

Ei ole oikein huvittanut urheilla viime aikoina. Kun triathlon-treenaukset meni puihin takareisiongelman vuoksi, en ole oikein saanut mistään kiinni ja vain haahuillut ympäriinsä, kaikkea muuta kuin liikkuen. Työmatkapyöräilyn lisäksi liikkuminen on ollut hyvin satunnaista, muutamia maantie- ja maastopyörälenkkejä ja kotijumppaa.

Silti ehdotin meidän maastomimmeille, eli porukalle millä ollaan nyt kevään mittaan käyty ajamassa metsässä, osallistumista Hollolan maastotriathloniin. Alun perinteisten ”mutta enhän mä osaa edes uida” ja erinäisten tuuliviirivaiheiden jälkeen meitä lähti neljä yllytyshullua ja tietysti suoraan pitkälle matkalle. Tässä tapauksessa pitkä tarkoitti 900m uintia, 21km maastopyöräilyä ja 6km maastojuoksua. Muille triathlon oli ensimmäinen, mulle toinen, jos nyt Helsinki City Triathlonia voi oikeaksi triathloniksi laskea. Tavoitteena oli selvitä maaliin ilman tikkejä*.

Alkuposse

Ilmassa oli pientä hysteriaa aamulla, kun autot suuntasivat kohti Hollolaa. Edellispäivinä viestiteltiin kiivaasti mm. varusteista sekä panikoitiin yleisesti. Jotenkin kisapaikalle siirtymiseen menikin yllättävän paljon aikaa, ja meinasi tulla oikeasti kiire ennen starttia. Meinasin jopa unohtaa käydä ilmoittautumassa, mikä kertoo hyvin hässäkän määrästä. Olin ajatellut käydä herättelemässä ja availemassa kroppaa pienellä hölkällä ja ehkä hieman uimassa, mutta lämmittely hoidettiinkin juoksemalla bajamajaan viimeiselle hätäpissalle ja vetämällä märkäpuku raivoisasti niskaan. Kun olin saanut kiskottua puvun päälle ja kamat vaihtopaikalle, starttiin oli noin viisi minuuttia. Ei kun suoraan veteen.

Hollola_uintijoukko

Lähdössä oli meidän sarjan kymmenen naista ja noin 40 miestä. Vedessä ei päässyt syntymään ruuhkaa, kun asemoin itseni takareunaan, ja porukkaa väljeni nopeasti järveen. Aikamoista räpiköimistä se heti oli, vaikka koitin rauhoittaa mieltä ja uida omaa rauhallista tahtiani. Rauhallista se tosiaan oli, kun olin toisella 300m kierroksella, ekat miehet olivat jo uimassa viimeistä kierrosta. Minulle myös selvisi vasta toisella kierroksella, että kierroksia uidaan kolme. Olisi ehkä kannattanut olla paikalla aiemmin, että olisi ehtinyt esimerkiksi tutustua reittiin ja kilpailuohjeisiin.

Hollola_uintijoukko_2Hollola_uinti_nousu

Toinen kierros oli myrkkyä, hengästyin ja tekniikka hajosi. Uin välillä selkää, että sain tasattua hengitystä. Tuntui, että en oikeasti jaksa kolmatta kierrosta. Uin märkkärilläni ensimmäisen kerran vasta viime tiistaina. Tarkoitus oli alkaa uimaan enemmänkin heti kun loma alkoi kaksi viikkoa sitten, mutta onnistuin tökkäämään oksan sääreen maastopyörälenkillä sillä seurauksella, että loma alkoi tikit* jalassa ja kymmenen päivän uintikielto päällä.

Hollola_uinti_nousu_2

Jotenkin selvisin järvestä (jossa oli muuten oikein mukava uida, Vähä-Tiilijärvi taisi olla lammikon nimi) pyörävaihtoon. Pyöräreitti kulki pääasiassa pururataa/latupohjaa, eli ei ollut varsinaisesti maastopyöräreitti pientä polkuosuutta lukuunottamatta. Reitti oli siis nopea, mutta minä en. Jalat tuntui raskailta, ja alun mäkisellä osuudella hapotti ihan tosissaan. Pari tiukkaa nousua piti taluttaa. Pyöräosuus sisälsi kaksi n. 12km kierrosta parin pienen järven ympäri. Polkuosuudella ohi pyyhälsi lyhyen matkan kärkiporukkaa, muuten sain polkea omassa rauhassa.

Hollola_pyörä

Toisella kierroksella hiekkaisessa alamäessä eturengas lähti hiekan mukana suoraan kohti pusikkoa ja taisin jarruttaa turhan tiukasti, painon ollessa liian edessä. Lensin tangon yli ensimmäistä kertaa elämässäni. Tulin maahan oudosti rintakehä edellä ja jalka jäi kiinni polkimeen. Siinä sitten retkotin solmussa keskellä metsää, ja mietin mitä ihmettä tapahtui. Polvi aukesi vähän mutta muuten totesin olevani kunnossa, joten ei kun takaisin pyörän selkään. Vähän meinasi oma tyhmyys ketuttaa. Olin ajanut siitä kohdasta jo kerran ensimmäisellä kierroksella, ja lukenut vieläpä jostain blogista, missä joku oli viime vuonna kaatunut samassa kohdassa. Ja silti menin nurin. Pääsin tapahtuneesta pian yli, ja mietin että nyt on sitten tangon yli lentäminenkin koettu. Se on ollut mulle vähän mörkö.

Polvi

Vihdoin juoksuosuus koitti. Reitti oli tosi kiva. Se kulki pitkin rantoja kahden järven ympäri. Fiilis oli ihan okei, mitä nyt tuntui kun olisi raahannut kahta lyijysäkkiä mukanaan. Ekalla kierroksella sain myös outoja rytmihäiriöitä, ja mietin jo kisan keskeyttämistä. Saattoi johtua energiavajeesta, en ottanut kuin yhden geelin ennen pyöräosuutta, ja toinen olisi ollut tarpeen. Ne meni kuitenkin ohi, ja lisäsin vähän vauhtia. Viimeisellä kierroksella motivoi erityisesti ruisleipä, joka odotti maalissa omassa kassissani. Viimeisellä kilometrillä oli niin kova nälkä, että vatsa kurni. Lopulta pääsin maaliin toiseksiviimeisenä. Huraa!

Hollola_juoksu
Huolestuneena toisella kierrokselle, en pääse yli tämän kuvan koomisuudesta

Tuli sittenkin koettua triathlon tälle kesälle, vaikka olin ajatellut että se ei onnistuisi. Kokemus olisi ollut varmaan miellyttävämpi jos olisi treenannut enemmän ja lämmitellyt ennen kisaa, mutta ihan hauska kokemus kaikenkaikkiaan. Lyhyempi reitti olisi ollut enemmän omaa kuntoa vastaava, mutta ihan kunnialla selvisin pitkästäkin. Ei oikein kulkenut missään vaiheessa, mutta en ollut myöskään mitenkään erityisen poikki maaliin tullessani. Kisapaikalle saapuessa satoi ja mittarissa +11c, mutta sade lakkasi juuri ennen starttia ja viileähkö sää oli oikein hyvä kisaamiseen. Aurinko paistoi, mutta ei tullut liian kuuma. Helteessä reitti olisi ollut varmasti raskaampi.

Pyöräreitti Juoksureitti

Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja reitti oli todella hyvin merkattu. Maisemat oli kauniita ja ihmiset iloisia. Mitäpä sitä muuta ihminen kaipaa! Suosittelen, vaikka ei olisi kokemusta maastopyöräilystä, sitä ei tarvitse. Hyvää oli myös seura, oli tosi kiva lähteä mimmiporukalla kokeilemaan jotain uutta ja mehän oltiin kaikki kymmenen perhaan joukossa! Hehe. Ja onhan luonnossa liikkuminen aina ihanaa. Ehkä ensi vuonna uudestaan…?


Loppupose_color

Kisakuvat Terhi Sillanpää

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Soitellen sotaan eli Hollolan maastotriathlon 12.7. 2015”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s