Jämi84 1.8.2015

Viikko sitten tähän aikaan olin Jämin lentokentän lähtökarsinassa, naisten eliittilähdössä. Takana oli edellispäivän hulvaton automatka kahden muun yllytyshullun kanssa ja vähän huonosti nukuttu yö. Joku pöpö yritti päästä valloilleen koko viikon, enkä tuntenut olevani täysissä voimissa vielä startissakaan. Mutta koska hengitystieoireita kuten nuhaa tai yskää ei ollut, päätin lähteä matkaan.


Jämi_pyörätkatolla_bwAutossa

Ajatus Jämin 84km:n maastopyöräilytapahtumasta virisi jo alkukesästä Korson reissun jälkeen. Ilmottautuminen jäi kuitenkin viime tippaan. Perjantai-iltana meitä starttasi kolme naista pyörineen kohti Jämiä. Ilmoittautuessa selvisi, että olemmekin naisten eliittilähdössä! Se aiheutti epäuskoista paniikinsekaista naurua. Me ollaan eliittinaisia! Ilmeisesti kaikki naiset oli laitettu vähäisen osanottajamäärän vuoksi samaan, eli ensimmäiseen lähtöön. Onneksi tämä kävi ilmi jo perjantaina, lauantaiaamuna olisi saattanut tulla kiire, kun oltiin laskeskeltu, että ollaan varmaan viimeisissä lähdöissä myöhäisen ilmoittautumisen vuoksi.

Jämi_pyörätmaassa Jämi_pyörä_nro

Lauantaiaamu valkeni tihkusateisen koleana, vaikka kaikki ennusteet olivat luvanneet poutaa. Aamupala ei meinannut upota. Pakkosyömisen jälkeen heitettiin kamat niskaan, säädettiin viime hetken säädöt, juostiin viimeisillä hätäpissoilla ja suunnattin kohti lentokentällä sijaitsevaa lähtökarsinaa. llmassa oli pientä hysteriaa, jännitti mitä oli luvassa. Päätin, että ajan iisisti, ja keskeytän jos tulee yhtään huonompi olo.

Ennen_starttiaEliittinaiset_startti_tyypit

Lähtökarsinaan ajellessa kuuluttuja mainosti pian olevan käsillä ”kuumista kuumin lähtö, eliittinaiset”. Revittiin kaikki irti tästä eliittinaisläpästä.

Pian lähdön jälkeen alkoi sataa uudestaan, ja pysähdyin kaivamaan sadetakin repusta. Lähdin rauhassa, koska sykkeet nousivat (varmaan osin jännityksestä) aika korkealle. Taisin jäädä jo alkuvaiheessa aika hännille, ja aloin jännittää, milloin miesten kuuma ryhmä painaa ohi. Fiilis oli aika villi, kun miehet noin 12km:n kohdalla alkoi nousta mustana joukkona metsästä alien invasion-hengessä! Reitti tuli juuri metsätielle, ja nopeimpia miehiä viuhahteli ohi oikealta ja vasemmalta. En edes yrittänyt peesiin, sillä en olisi siinä vauhdissa pysynyt.

Eliittinaiset_startti_2Eliittinaiset_startti_4

20 kilometrin jälkeen alkoi nousut, ja pulssi nousi melko korkeaksi. Yllättävän hyvin jaksoin kuitenkin polkea kaikki mäet, vain parissa nousussa koko reitillä hyppäsin pois pyörän päältä, vain säästääkseni voimia loppumatkalle. Tarpeeksi pienelle välitykselle kun laittoi, niin pääsi kyllä ylös. Ohittelin myös monia miehiä mäissä! Yksi hiekkainen alamäki oli aika pelottava. Renkaissa oli aika kovat paineet, ja sain juuri ja juuri käännettyä pyörän mutkassa. Ilmeisesti samassa mutkassa oli joku mies mennyt nurin ja saanut pahan aivotärähdyksen, kuulin jälkeenpäin. Toivottavasti mitään vakavampaa ei sattunut.

Reitti oli mukavan vaihteleva. Kangasmetsää, metsäteitä, pururataa, kaikenkaikkiaan helppoa maastoa. Reitin teknisin osa oli kevyttä juurakkoa. Jonkun verran single trackiä, mutta pääasiassa sellaista polkua, mistä pääsi ohi ilman että ohitettava joutui pysähtymään. Kostea ilma ja sade sitoi pölisevän hiekan ja sitä oli mukavampi ajaa. Reitillä oli myös yksi pitempi tienpätkä leveää hiekka-autotietä, mutta se oli loppuvaiheessa vain helpottavaa. Loppupuolella noustiin korkealle harjulle, mistä oli upeat järvimaisemat. Harmittaa, etten pysähtynyt ottamaan kuvaa. Joku huohotti silloin takarenkaassa, niin en viitsinyt pysähtyä.

Reitti ja korkeusprofiili löytyy tästä.

Jämi_huolto

Pysähdyin ensimmäisen kerran 35km:n huoltopisteen kohdalla. Olo oli huonontunut, ja päätin pitää kunnon tauon. Täytin juomarepun vedellä, kävin puskassa ja söin patukan sekä geelin. Voimat koheni mukavasti ja jatkoin matkaa. Energiat alkoi loppumaan uudestaan 50km:n kohdalla, oli nälkä ja taas vähän huono olo, joten pidin oman tauon. Otin yhden ibuprofeiinin ja söin Snickersin, ja taas jaksoi polkea. Tämän ratkaisun fiksuudesta voi olla montaa mieltä…

Huoltovälit oli sopivan lyhyitä, pisteitä oli 10km:n välein. 65km:n huoltopisteellä Vatulassa oli haitarinsoittaja (!), mikä toi hymyn huulille. Huoltopisteiden porukka oli muutenkin oikein leppoisaa ja hyväntuulista. Se on iso osa kisafiilistä, eli kiitos heille! Papparaiset huuteli, että aja ne miehet kiinni. Nauratti. Jokaisessa lähdössä ajeli myös huoltomiehiä, joilta olisi saanut apua tarvittaessa esimerkiksi renkaan paikkaamisessa. Heidän apuunsa ei onneksi tarvinnut turvautua.

Lähdin tosiaan aika lailla soitellen sotaan (taas), eikä takana ollut yhtään maastotreeniä. Edellisen kerran olin ajanut maastossa Hollolan maastotriathlonissa heinäkuun alussa. Lomalla ajelin muutamia maantielenkkejä, mutta yhtään yli kolmen tunnin lenkkiä en ole tehnyt koko kesänä. Olisi ehkä kannattanut. Viidenkympin kohdalla huomasin kiroilevani mäkiä pään sisällä, ja kuudenkympin kohdalla jo ääneen. Huomasi, että pitemmät lenkit on jäänyt ajamatta, eikä jylläävä pöpö varsinaisesti auttanut asiaa. Jalat kyllä jaksoi jauhaa, mutta muuten kroppa alkoi väsymään. Ajoin koko reitin yksin. Vedin kyllä useampaa miestä kilometritolkulla, mutta en itse ajanut kenenkään peesissä. Olisi varmaan kannattanut. On vielä vähän petraamista näissä ryhmäajoissa.

Jämi_maali_laaja

Maaliintulo oli melkoinen antikliimaksi noin tapahtumallisesti, kun kuuluttaja ja katsojat loisti poissaolollaan. Mutta itselleni piippaus maalikaaren kohdalla tarkoitti, että en luovuttanut ja tavoite, eli maalinpääsy ehjänä saavutettiin. Reitti taittui ajassa 5:26, kun naisten nopeimmat käytti matkaan reilu kolme tuntia. Onne kovia mimmejä! Naisten viimeinen ajoi maaliin melkein seitsemän tuntia. Siinä vasta onkin hatunnostoinen arvoinen suoritus! Aika sissi.

Matkalla söin energiaa viiden geelin verran, parin juomarepullisen verran vettä, 1,5 pulloa urheilujuomaa, snickers ja raakapatukka, ja muutamat suolakurkut huoltopisteiltä. Suunnittelin etukäteen ottavani leivän takataskuun, mikä ei olisi ollut ollenkaan huonompi vaihtoehto jälkeenpäin tarkasteltuna. Matkalla oli moneen otteeseen nälkä, ja makeiden asioiden syöminen alkoi ällöttää, olen muutenkin enemmän suolaisen syöjä. Huoltopisteiden suolakurkuissa oli vähintään yhtä paljon sokeria kuin suolaa. Olisi ollut kiva syödä jotain oikeasti suolaista välillä. Ehkä pullat voisi vaihtaa ensi vuonna sämpylöihin? Hintaan kuului (kana)risotto, jonka riisi oli raakaa. Ehkä se perinteinen keittolounas olisi uponnut paremmin.

Jämi_maali_jengi

Voimat tuli jaettua olosuhteisiin nähden hyvin, koska en ollut mitenkään totaalisen poikki maalissa, eikä jalat kipeytyneet kisaa seuraavina päivinä ollenkaan. Mitä nyt vähän hapotti portaita kävellessä… enkä tullut kunnolla kipeäksi, niin kuin etukäteen pelkäsin. Maastokuume nosti taas päätään. Parhaat ajokelithän on onneksi vasta edessä. Syksy on maastopyöräilyn kulta-aikaa!

Reissu oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja tapahtuma hyvin järjestetty. Selvisin kisasta ehjänä, samoin pyörä. Seura oli ensiluokkaista ja oli taas kiva jakaa kokemuksia kisan jälkeen. Ensi vuonna uudestaan paremmalla treenauksella! Sitä ennen lähdetään ehkä mimmiporukalla lahden toiselle puolelle kokeilemaan onnea, siitä myöhemmin lisää!

Kuvat minä, Paula ja Bullseye Photography

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Jämi84 1.8.2015”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s