Hamstring-syndrooma

Hupsista.

Tässähän on taas päässyt kulumaan kuukausitolkulla, enkä ole saanut kirjoitettua ainuttakaan postausta.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen tässä painiskellut mielessäni että lopetanko blogin päivittämisen kokonaan vai jäisinkö vain tauolle. Toistaiseksi en ole päättänyt kumpaakaan, eli tässä taitaa nyt jonkinlainen uudelleenaktivointi olla käynnissä.

Olin marras-tammikuussa koko ajan joko kipeä, tulossa kipeäksi tai toipilas. Ei siis tullut kauheasti treenattua mitään. Luisteluharkkoihin jotenkin aina ihmeparannuin, mutta koko ajan oli sellainen olo etten ole aivan kunnossa ja että kuolemantauti iskee heti jos alan enemmän rehkimään, esim. juoksemaan.

Kävin pari viikkoa sitten magneettikuvauksessa. Kesällä tapahtuneen tapaturman seurauksena oikea jalka ei vieläkään toimi kunnolla. Jotain pientä repeämää ja arpikudosta siellä näkyi, sekä vahvistui selän alimpien nikamien välilevyn madaltuma/siirtymä. Ei ihme, että selkä on koko ajan vähän kipeänä.

Jotta tämä ei menisi ihan vaivoista valittamiseksi, niin jotain hyvääkin. Koska leikkaushoitoa ei onneksi pakaraan tarvita, menin tietysti fyssarille. Diagnoosi oli sama, minkä tein jo itse syksyllä: hamstring-syndrooma. Pakaroiden alaosat eivät aktivoidu, eli lihakset eivät ”syty” oikeassa järjestyksessä. Etureidet tekevät takareisien työt, mikä aiheuttaa epäsuhtaa lihastasapainoon.

Hyvä juttu oli siis se, että tämä fyssari alkoi korjata lantioni asentoa. Selkäni vetää notkolle ja lantio kippaa helposti taakse, mistä olen saanut kuulla aina. Milloin tanssinopettajalta, milloin luisteluvalmentajalta.  En ole oikein koskaan saanut hyvää ohjetta siihen, miten sen saisi korjattua. Pelkkä vatsalihastreeni ei sitä nimittäin korjaa, koitettu on. Kuuden vuoden takainen raskauden aiheuttama lantion löystyminen ei myöskään varsinaisesti auttanut asiaa.

Nyt koitan saada opetettua lihaksia uuteen syttymisjärjestykseen fyssarin jumppaohjeilla ja muutenkin miettiä lantion asentoa aktiivisemmin, esim. kävellessä.

Ehkä ensi kesänä voin metsässä juostessa tehdä loikan oikealla jalalla ilman vihlaisevaa kipua.

Toivossa on hyvä elää.

Nuuksiossa oli viikonloppuna jo kevään merkkejä
Nuuksiossa oli viikonloppuna jo kevään merkkejä

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s