Viikko h-hetkeen

Ei mennyt valmistautuminen ensimmäiseen seikkailukisaan niin kuin Strömsössä. Viimeiset kolme viikkoa (!) on kulunut enemmän ja vähemmän sairastellen. Ensin vaivasi pöpö, joka ei vetänyt ihan kokonaan petiin, mutta esti tehokkaasti tehokkaammat treenit. Eilen sitten iski oikein kunnon räkis eli sohvan pohjalta tätä kirjoittelen. En muista olleeni näin flunssainen pitkään aikaan.

Muuten valmistautuminen on sujunut hyvin, ainakin henkinen ja erityisesti materiaalinen sellainen. Olemme keskittyneet erityisesti varustautumiseen. Päätin etten osta mitään mitä en tule tarvitsemaan kisan jälkeen, mutta yhtä sun toista on pitänyt hankkia. On tilattu geelejä, vedenpitäviä sukkia ja hanskoja, hankittu uusi satula, huollatettu pyörää ja lainattu karttateline. Ja tehty pitkät listat tarvittavista varusteista Google Sheetiin. Nyt alkaa olla varustehankinnat tehty, eli voi keskittyä kaikella tarmolla paranemiseen. Onneksi on vielä viikko aikaa.

Uusi naistensatula pääsee testiin Kajaanissa

Sääennuste näyttää perinteistä syyskuun säätä kisapäiville, kymmenisen astetta ja pientä vesisadetta. Kuulemma hurrikaani Irman jälkimainingit tuntuvat matalapaineena ja sateina täällä Pohjolassakin. Eli ihan ok syyssää. Kunhan ei sataisi kissoja ja koiria, tai jos sataisi niin mielellään vasta toisena päivänä. Toisaalta mitä v***umaisemmat olosuhteet, sitä mieleenpainuvampi kokemus on. Joten oikeastaan säälläkään ei ole mitään merkitystä. Sillä mennään, mitä sattuu tulemaan.

Katsoin äsken uudestaan mainion Barkley Marathonista kertovan dokumentin netflixistä. Jos joku ei tiedä mistä on kyse, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Maailman kovimmaksi tituleeratussa juoksukisassa on aivan omanlaisensa säännöt, eikä siihen voi osallistua kuka tahansa. Kisaan liittyy paljon hienoja, koomisia yksityiskohtia, joten en spoilaa sitä enempää. Sanon vain, että jos et ole nähnyt ko. dokkaria, katso se. Heti.

Katsoin dokkarin paitsi siksi, että se on niin hyvä että se kestää useamman katselukerran, myös siksi että ensi viikonloppuna olisi tuoreessa muistissa jotain mihin verrata heikon hetken iskiessä Kainuun metsissä. Meidän kisa kun kestää vain vuorokauden verran ja matkaa kertyy vain noin 200km, siitäkin suurimmaksi osaksi pyörän päällä. Eli ihan lasten leikkiä verrattuna Barkleyhin.

Jos jollain on vielä viime hetken vinkkejä koskien varusteita ja kisaeväitä, ne otetaan mielellään vastaan. Seuraavassa postauksessa sitten toivottavasti kisarapsaa luvassa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s